Läskileirimuistoja

Kuvaaja: Kaarlo Markkanen, Kemiyhtiöläisten lapsia aterialla Hannunerkin kesäsiirtolassa vuonna 1939.
Kuvaaja: Kaarlo Markkanen, Kemiyhtiöläisten lapsia aterialla Hannunerkin kesäsiirtolassa vuonna 1939.

Teksti: Timo Hietala

Tässä pari viikkoa sitten tulin käyneeksi Laitakarissa makkaran paistossa ja samalla reissulla Leila kiersi Syväleton ja Selkäsaaren kautta. Selkäsaaressa alus rantautui ns. läskileirinlaituriin, kuten kapteeni ilmoitti. Siitä tuli aihe mieleen.

Itse en ole koskaan ollut kesäleirillä, mutta monella 1950- ja 60-luvun koululaisella, vielä 70-lukulaisellakin on muistoja kesäisestä Selkäsaaresta, Selkäsaaren kesäsiirtolasta. Kyse oli kansakoulun toiminnasta. Koululääkäri valitsi vähävaraisten perheiden jälkikasvusta painoltaan ja kasvukäyrältään alarajoilla olevia, ja heille järjestettiin kesällä parin viikon ajaksi mahdollisuus saada raitista ilmaa, aurinkoa, reipasta tekemistä ja ravitsevaa ruokaa. Kesäleirin aikana, vaikka vain pari viikkoa olikin, monella paino nousikin mukavasti. Leiriä kutsuttiinkin lihotusleiriksi. Selkäsaaressa riitti lääniä pelata, leikkiä ja uida mielin määrin. Sadepäivinä pelattiin sisäpelejä. Koululaisryhmät olivat kesäsiirtolassa porrastetusti useampi ryhmä kahden viikon jaksoissa. Kesän aikana ehti usea ryhmä olla leirillä.

Varhaisimmat tiedot Kemi-yhtiön järjestämistä kesäsiirtoloista löytyvät jo niinkin varhain kuin kesältä 1915. Tuolloin Kemi-yhtiö järjesti kesäsiirtolatoimintaa omistamallaan Hannunerkin tilalla. Lapset kesäsiirtolaan valitsi yhtiön lääkäri terveydellisin perustein.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kemin maalaiskunnan osasto järjesti yhteistyössä Kemi-yhtiön kanssa vastaavia kesäleirejä Kemin maalaiskunnassa. Juurakon ja Laitakarin koululaiset viettivät vastaavia leirejä Hannunerkissä. MLL:n Kemin osasto ei järjestänyt kesäsiirtolatoimintaa, mutta se järjesti muuta koululaisten kesätoimintaa. Pajarinrannalla Huokausten sillan kupeessa oli MLL:n kasvi- ja lastentarhatoimintaa, jota veti vuosikymmenet Tyyne Rautiainen. Lähellä oli myös uimaranta kaupungin varastoalueen vieressä.

Selkäsaaren kesäleiri- tai siirtolatoiminnan Kemissä aloitti Raittiusseura Toivo III vuonna 1935. Toivolla oli huvila Selkäsaaressa, ja kun yhdistys pyrki panostamaan varhaisnuorten ja lasten raittiuskasvatukseen, päätettiin hyödyntää huvilaa. Kesäleikkien ohella Toivo tarjosi talvella urheilullista reipastelua. Huvilan lähelle rakennettiin jopa pieni hyppyrimäki. Ensimmäinen kerran kesäsiirtolaan pääsi tyttöryhmä elokuun alussa 1935. Viikon päästä Selkäsaareen vaihtui poikaryhmä. Toivolallakin oli ollut kesäsiirtolatoimintaa Selkäsaaressa.

Kemin kansakoulujen järjestämänä Selkäsaaren kesäsiirtolatoiminta aloitettiin vuonna 1949. Leiritoimintaa johti opettaja Martti Vepsäläinen. Poikien perään katsoi opettaja Heikki Karplund ja tyttöjen Maija Koivusaari. Emäntinä toimivat koulukeittoloiden hoitajat.

Aluksi leiripaikaksi ostettiin Työkeskus Toivolalta Pölhälän tilalta hirsinen rakennus, Rantalan pirtti, joka kaupungin toimesta siirrettiin saareen. Rantalan pirtti eli Saaripirtti olikin leirien pitopaikkana 16 vuotta. Vuonna 1965 leiri sitten siirtyi Metsähallitukselta vuokrattuihin tiloihin entiselle uiton majalle. Selkäsaaren kesäsiirtolatoimintaa ilmeisesti järjestettiin aina 1980-luvulle saakka.

Jos toimintaa nykyisin heräteltäisiin, ei kai puhuttaisi lihotusleireistä. Nykykoululaisilla kun kai ole tarvetta sellaiseen... Nykyajan mukavuudet, roskaruoka ja pleikkarit lienevät tehneet tehtävänsä niin, että tarvetta ei ole lihostusleireille vaan pikemminkin laihdutusleireille.

Kuvagalleria: 
Kuvaaja: Kaarlo Markkanen, Selkäsaaren kesäsiirtola.Metsähallituksen rakennus Selkäsaaressa vuonna 1966.Pohjois-Pohja 8.7.1954Pohjois-Pohja 8.7.1954Pohjolan Sanomat 9.8.1953