Lohihuumaa Kemijoella

Korvan padosta saatuja lohia punnitaan vuonna 1922.
Korvan padosta saatuja lohia punnitaan vuonna 1922.

Teksti: Timo Hietala

Kemin markkinat alkoivat entisaikaan 29. kesäkuuta ja lohenkalastus tuolloin vilkkaimmillaan. Korvan pato oli Kemijoen ja Euroopankin suurin karsinapato, lähes 0,5 kilometriä pitkä. Vahvat patoseinät, "varret", ohjasivat kalat rakennelman keskiosassa olevaan karsinaan, josta ne nostettiin ylös kahdella verkolla. Pato rakennettiin viimeisen kerran vuonna 1932.

Kemijoki oli merkittävä lohijoki, Pohjanlahden tuottoisin, ennen kun joki padottiin vuonna 1946. Sodanjälkeinen energiantarve nähtiin tärkeämmäksi kuin lohen tulo. Kemijoen lohen merkityksestä 1500-1700-luvuilla antaa hyvän kuvan joen vuosituotto, joka oli 3 000 tynnyriä, noin 357 000 kiloa. Suurimmat Kemijoesta saadut lohet ovat Teerijoen mukaan 140 cm pitkiä ja painaneet jopa 35 kiloa. Raatimies Björkman muistaa kaupungin laiturin läheisyydestäkin saadun komeita 15 - 20 kiloisia lohia.

Lohi oli myös turva. Suurien nälkävuosien aikana 1866-1868, jolloin 7,9 prosenttia Suomen väestöstä kuoli, Kemi säästyi suurimmalta hädältä. Lohi toi vaurautta ja piti nälän poissa. Vaikka viljankasvu jäikin huonoksi, lohi aina nousi. Lohi ja sen kalastus osittain myös vaikutti alueen maatalouden kehittämiseen. Lohennousu ja toukotyöt kun sattuivat samaan aikaan, lohi voitti. Lohta oli yllin kyllin, ja kerrotaankin, että Kemissä oli palkollisten sopimuksissa pykälä, jossa määrättiin, että joka päivä ei saanut olla lohta ruokana.

Lohet säilöttiin suolaamalla aina 1950-luvulle saakka. 1800-luvun lopulle saakka lohet suolattiin suuriin, noin 300–400 kg vetäviin puuammeisiin. Ennen suolausta kalat perattiin ja halkaistiin, ja jotta ne säilyttäisivät kauniin, punaisen värinsä, fileet penslattiin salpietariliuoksella.

Korvan pato rakennettiin keväisin Kemijokeen Liedakkalan ja Hirmulan kylien välille. Pato oli kokomaan puurakenteinen ja kaksivartinen: Hirmulan puoleista vartta nimitettiin maavarreksi ja Selkäkariin päättyvää alaperänvarreksi. Maavarren pituus oli 150 metriä ja alaperänvarren 320 metriä. Niiden välissä sijaitsi padon suorakaiteen muotoinen karsina. Sen leveys oli 20–22 metriä ja pituus 60 metriä.

Kalat pyydystettiin karsinasta kahdella verkolla. Toinen verkko oli alaperässä, ja toista kuljetettiin yläperästä karsinaa alaspäin alaperällä olevaa verkkoa vastaan. Parhaaksi päiväsaaliiksi on Korvan padosta kirjattu saadun 272 lohta, painoltaan 3600 kiloa.

Kuvagalleria: 
Piirros Karsinapadosta Kemijoessa.Karsinapato on suurissa joissa käytetty lohipato.Lohen pyyntiä karsinapadossa.