Luotsiasema turvasi meriliikenteen

Ajoksen vanhan luotsituvan seinäkilpi
Ajoksen vanhan luotsituvan seinäkilpi

Laitakarin sahan valmistuttua 1862 liikenne Kemiin päin lisääntyi. Alue oli yhä pitkälti tuntematonta, luotaamatonta ja kartoittamatta ja olemassa olevat kartat olivat epäluotettavia. Paikalliset kalastajat toimivat aluksilla luotseina. Sellainen oli esim. Adolf Fredrik Aspegren (s. 1835), joka oli oppinut merialueen hyvin kuljettaessaan pienellä aluksellaan rahtia kaupunkeihin. Laitakarin sahan omistajan, kauppaliike Bergbomin, ratkaisu oli oman luotsin palkkaaminen. Laitakarin luotsina toimi vuodesta 1860 kemiläinen merimies Ulrik Matinlassi (Ruonala) (s. 1837 Alatornio, k. 1913 Kemi), kunnes hänet nimitettiin kruununluotsiksi.

Kemin ensimmäisenä kruununluotsina Matinlassi ohjasi vuosina 1866-1870 Laitakariin ja Kemiin tulevat laivat perille. 1860-luvun lopulla ryhdyttiin myös merkkaamaan laivaväyliä. Ne täytyi joka kevät tarkistaa ja tarpeen mukaa uusia. Kemin kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1869, luotsien tarve entisestään lisääntyi alueen liikenteen kasvaessa. Vuonna 1870 perustettiin pysyvä luotsiasema Ajokseen. Tuolloin Luotsi- ja majakkalaitos palkkasi Matinlassille apuriksi kalastaja Antti Aatsingin (s. 1835, k. 1906).

Luotsitupa rakennettiin Ajokseen vuonna 1872. Paikaksi valittiin läntisin niemi, Pitkäkari. Pitkäkarin luotsiasema aloitti pienessä mökissä. Pian luotsiasemalle palkattiin myös kolmas luotsi, kalastaja Pekka Maronen. Luotsituvassa luotsit odottelivat asiakkaitaan. Alkujaan siinä oli eteinen sekä pirtti leivinuuneineen kooltaan noin 5 m x 6 m. Eteisestä nousivat rappuset yläkertaan, jossa oli samanlainen kakluunilla lämmitettävä huone. Eteisestä oli ovi fyyrykopperoon. Talon seinään kiinteästi rakennetun majakan koneisto ja muut laitteet olivat siellä. Majakan koneisto toimi painojen avulla. Painot kulkivat seinään rakennetussa rännissä ja ne nostettiin ylös käsin veivattavalla vinssillä. Koneisto toimi yhdellä nostolla yli yön. Rakennuksen vasemmanpuoleinen uudempi osa osa lienee valmistunut 1900-luvun alussa. Siinä oli luotsivanhimman asunto alakerrassa, sekä yläkerrassa huone, joka ainakin loppuaikoina oli luotsien käytössä. Vanhan osan katto oli lautaa ja maalattu punaiseksi, uudemman osan katto oli päällystetty kattohuovalla.

Luotsien perheet ja muut omaiset asuivat mantereella, joten luotsiasema oli henkilöstölle vain työpaikka. Työn luonteesta ja johtuen asemalla jouduttiin vietettämään pitkiä aikoja, mikä varsinkin perheellisille oli hankalaa. Työjaksojen aikana luotsien oli järjestettävä olonsa mahdollisimman mukaviksi.

Ensimmäinen loisto eli majakka rakennettiin Pitkänkarin rantaan vuonna 1887. Majakka siirrettiin sittemmin luotsiaseman toiseen kerrokseen. Vuonna 1927 majakka sytytti luotsiaseman tuleen. Ajoksen luotsiasema rakennettiin uudelleen seuraavana vuonna. Samana vuonna valmistui Ajoksen majakka rautabetonista. Luotsiasema viereen rakennettiin tuolloin myös luotsitupa, suurikokoinen kaksikerroksinen asuinrakennus. Se toimi ainakin 1960-luvulla KTV ammattiliiton osaston 52 käytössä. Vuonna 1937 rakennettiin Kraaselin majakka. Ulkomerellä, noin 50 kilometriä Kemistä suojasi saapuvia laivoja majakkalaiva Kemi (ent. Plevna).

Luotsityö kulki pitkälti suvussa. Usein luotsien pojat otettiin luotsiasemalle koulutettavaksi luotsioppilaana ja ammatti siirtyi uudelle polvelle. Syntyi luotsisukuja, joissa isoisä, isä ja poika olivat palvelleet luotsiasemalla. Luotsioppilas harjoitteli luotsintointa nuoremman tai vanhemman luotsin mukana. Oppilasaikana vastuu luotsauksesta oli opastavalla luotsilla, mutta virkaan nimittämisen jälkeen jokainen alkoi vastata omasta työstään. Nuoremman ja vanhemman luotsin töissä ei ollut mitään eroa.

Nykyisin vanhan luotsiaseman rannassa toimii uuden Perämeren luotsiaseman Ajoksen tukiaseman lisäksi Kemin kalasatama.

Teksti: Timo Hietala

#Luotsi #Suomi100 #Ajos #museot #Keminhistoriallinenmuseo #TBT#historia

Kuvagalleria: 
Ajoksen vanha luotsiasema, joka paloi vuonna 1927. Alkuperäisen kuvan omistaa Raija Viiri.