Työtä ja leipää Veitsiluodosta

 Alkuperäisen kuvan omistaa Pauli Tabell.
Alkuperäisen kuvan omistaa Pauli Tabell.

Ajoslaisten palkkatyön ja leivän antajana merkittävin oli tietysti läheinen Veitsiluoto ja sen tehdas ja sahalaitos. Saha oli saarelle perustettu, kun valtio etsi sijaa ja satamaa sahalaitokselleen. Paika löytyi Kemistä, jossa jo oli pitkä puunjalostusteollisuuden perinne, olihan Laitakarin saha aloittanut vuonna 1862 ja Karihaaran saha 1874. Valtio oli suurin metsänomistaja Oulun ja Lapin läänissä, joten sillä oli omat intressinsä vaikuttaa puun hintaan. Edellä mainitut sahat eivät kyenneet hyödyntämään kaikkea saatavilla olevaa raakapuuta, mikä piti puun hinnan alhaisena. Kemijoen tuoman puun uudeksi sahaajaksi Metsähallitus perusti Veitsiluodon sahan saarelle vuonna 1922.

Veitsiluotoa ennen sahan tuloa asunut Heikki Piponi eli Ruonala sai jäädä Riikkansa kanssa saarta asumaan, vaikka naapuri Olli Anttonen joutuikin muuttamaan pois. Piponista sai nimensä Veitsiluodon Piponin perä. Piponin Heikin mökissä nautti metsänhoitaja Jussi Seppälä Veitsiluotoon tulonsa tervetuliaiskahvit. Maakauppoja tehtiin saaren pohjoispään omistaneen Vilmilän tilan ja eteläpään omistaneen Kemin kaupungin kanssa. Veitsiluodon saaren etuna oli oman sataman mahdollisuus. Vuosina 1921-1922 tuli Kemiin suuri määrä Karjalan pakolaisia, jotka epäonnistuneen vapaustaistelun jälkeen olivat pakotettuja siirtymään Suomeen. Veitsiluodossa tarvittiin sahan rakennustyön vuoksi työvoimaa ja valtio sijoitti karjalaisia Kemiin, suurin osa niistä kahdestasadasta henkilöstä, sijoitettiin Veitsiluodon sahalle ja Kemi Oy:n sahalaitoksille. Veitsiluodon pohjoisosaa kokonaisuudessaan on nimitetty Aunukseksi.

Saha sahasi puuta teräshampainensa. Se käynnistettiin kuusikehäisenä marraskuussa 1922, seitsemäs saatiin vuonna 1926 ja kahdeksas vuonna 1933. Tulipalot osoittivat mahtiaan välillä myös Veitsiluodossa, kuten vuonna 1932, jolloin sahan lautatarha paloi. Myös vuonna 1946 lautatarhalla syttyi pienempi tulipalo. Mutta uutta rakennettiin tuhoutuneen tilalle. Uusi aika ja kehitys toivat saarelle myös uudet tuotantolaitokset. Sahalaitos sai vuonna 1930 naapurikseen uuden sulfiittiselluloosatehtaan. Puuta ei enää vain sahattu, vaan sitä jyrsittiin, muokattiin, leivottiin ja keitettiin selluksi. Rivinnokan massavarastoon kuljettiin ilmaradalla massapaaleja odottamaan laivoihin lastausta. Veitsiluodon maisema on aikojen kuluessa muuttunut. Siellä missä ennen ongittiin, siellä on nykyisin kuivaa maata. Maan luonnollinen nousu ja matalien rantojen täyttäminen on luonut uutta maata. Veitsiluodon saaren alkuperäinen muoto sai aikojen kuluessa uutta muotoa ihmisen käden muovaamana.

Vuonna 1932 Veitsiluodon ja Kevätniemen saha Lieksassa yhdistettiin yhden yhtiön nimiin ja muodostettiin Veitsiluoto Oy. Uusi saha Veitsiluotoon rakennettiin vuonna 1951. Työtä saarella oli ja tekijöitäkin löytyi. Myös Veitsiluodon puutalotehdas työllisti väkeä. Paperin valmistus Veitsiluodossa alkoi vuonna 1955 ja kymmenen vuotta myöhemmin saarella oli jo neljä paperikonetta. Viides kone lisättiin joukkoon vuonna 1972. Vuonna 1996 tapahtui Veitsiluodon ja Enso-Gutzeitin fuusio. Vuonna 1998 yhtiön nimeksi tuli Stora Enso Oyj. Paperikone 1 lopetti toimintansa huhtikuussa 2014.

Teksti: Timo Hietala

Teksti liittyy Ajoksen saaresta kertovan valokuvanäyttelyn teemoihin. Näyttely on nähtävillä 31.12.2017 saakka Kemin historiallisessa museossa.

Kuvagalleria: 
Riikka ja Heikki Piponi sekä vieraita.Veitsiluodon puutalotehtaalaisia noin vuonna 1940.