Uimarannalla kuumalla sannalla

Hannukselan rannalta Ajoksesta vuodelta 1952.
Hannukselan rannalta Ajoksesta vuodelta 1952.

Vaikka Kemin kesä alkaakin jo hiljalleen näyttää viilenemisen merkkejä, lienee sallittua lämpimien lapsuuden kesien muisteleminen. Ajoksesssa Hannukselan uimaranta on omassa mielessäni jäänyt mieleen ja muistoihin Kemin Rivierana. Sen perään lienee turha enää nykyisin haikailla, Natura suojelee rantapajukot ja muun rehevän rantakasvuston. Lapsena kävin Ajoksessa monen 1960-luvun lopulla syntyneen kemiläisen tavoin. Siellä riitti rantaa, hiekka oli kuumaa ja vesi matalaa uida käsipohjaa mielin määrin. Kun alkoi väsyttää, huilattiin välillä. Kioskilta saatiin jäätelöä ja limukkaa. Kesä ja jäätelö... aah.

Ajoksessa oli myös toinen ranta, jossa itse en koskaan käynyt. Ajoksen Puidenpuuttumassa toimi kesästä 1935 lähtien kaupungin virallinen uimaranta. Monella kemiläisellä on paljon kesäisiä rantamuistoja myös siltä puolelta. Uitiin sitä Kemissä ennen Ajoksen uimarantojakin. Varhaisin kaupungin virallinen uimalaitos vaatteidenvaihtokoppeinen ja -suojineen oli Hahtisaaressa aina vuoteen 1899 saakka. Hahtisaaren lisääntyvä käyttö varastoalueena vaati uuden paikan löytämistä. Uusi paikka uimahuoneelle löydettiin Kumarruskarista kaupungin eteläiseltä rannalta. Se puolestaan jäi vuonna 1914 Mansikkanokan sahan laajenevan lautatarhan alle.

Uimalaitoksen paikka oli sen jälkeen kaupungilla pitkään hakusessa. Paikaksi ehdoteltiin milloin Hahtisaarta, milloin Pajarinrantaa hautausmaan luona. Asiaa kaupunki ei vain jostakin syystä saanut päätetyksi. Toki väliaikanakin Kemissä uitiin innolla, mutta kemiläiset joutuivat vaihtamaan vaatteensa rannoilla vailla pukukoppeja. Rantapusikoista joutuivat pulahtamaan uimaan. Vasta vuonna 1929 uimahuoneen paikaksi saatiin viimein päätettyä Hahtisaaren ranta ja sinne rakennettiin jälleen oikea uimalaitos uimakoppeineen ja laitureineen. Hahtisaaressa laitos olikin sitten pitkään. Vasta vuonna 1949 uimahuone siirrettiin Pajarinrantaan hautausmaan taakse.

Uimarantana käytettiin 1920-1940 -luvuilla myös Rantalan nahkatehtaan rantaa Ruutinrannalla. Siellä ei tehtaan likaviemäri uimista estellyt tai haitannut. Uimaranta pukukoppeineen oli myös kaupungin varastoalueen vieressä nykyisen yhteiskoulun hylätyn rakennuksen paikkeilla. Siellä oli ollut kaupungin uimaranta jo vuodesta 1915. Siellä moni 1930-luvun kemiläislapsi sai ensimmäiset uimaoppinsa kesäisessä uimakoulussa. Kesäisin paikalla piti Mannerheimin Lastensuojeluliitto myös kasvitarhaansa.

1950-1960-luvun lapsille tutuin ranta lieneekin Pajarinrannan uimaranta uimakoppeineen hautausmaan takana. Itselleni lapsuuden toinen uimaranta oli Ajoksen ohella Mansikkanokan ranta, jossa sielläkin tuli vietettyä aikaa.

Teksti: Timo Hietala

Kuvagalleria: 
Rantalan nahkatehtaan rannasta 1920-luvulta.Kumarruskarilta kaupungin eteläiseltä rannalta.Ilmakuva 1930-luvulta