Yleisessä saunassa - lämmin oli tunnelma

Rannassa olevat rakennukset olivat alkujaan Kemin Sauna Oy:n rakennuksia.
Rannassa olevat rakennukset olivat alkujaan Kemin Sauna Oy:n rakennuksia.

Saunominen kuuluu suomalaisuuteen. Nykyisin on saunominen helppoa, sen kun vääntää sähkösaunan mittaria. Taitavatpa nykyään olla jotkut kiukaat jo mobiililla päälle laitettaviakin. Yleensä saunapäivä on kerran viikossa loppuviikosta, kaiketikin lauantai on säilynyt suosionsa perinteisenä saunapäivänä. Tosin tuttavapiiriini kuuluu perhe, joka lämmittää saunan joka päivä. Nykyisin on elämä aika helppoa.

Ennen ei Kemissä niinkään ollut helppoa. "Yleisessä saunassa, miesten puolella", lauloi Juha Vainiokin aikoinaan. Yleiset saunat olivat entisaikaan myös monelle kemiläiselle ainoa keino päästä kylpemään. Kaupunki kun oli puukaupunki ja palontorjunta oli alkuaikoina lähinnä tulipalon syttymisen edellytyksien estämistä, oman saunan rakentaminen oli vaikeaa. "Valkean vaarallisia" rakennuksia kun ei kaupunki tahtonut kaupunkialueelle tai sen lähellekään antaa rakentaa. Tulipalon vaara oli palokujista huolimatta puukaupungin ainainen pelko. Seppä Anton Knoblock saikin anoessaan vuonna 1879 lupaa saunan rakentamiseen Sauvosaaren lähistölle, kaupungilta kieltävän vastauksen. Maalaiskunnan puolella saunojen rakentelu oli paljon vapaampaa, joten siellä oli niin kotisaunoja kuin yleisiäkin sellaisia kaupunkiin verrattuna paljon enemmän.

Toki Kemin kaupungissakin kylpemään päästiin, mutta paikkoja ei ollut kovin monta mistä valita. Kemin Pirtin tontilla toimi aikoinaan yleinen sauna. Saunan aloittaja lienee ollut Priita-Mari Ruonala. Samalla paikalla toimi sittemmin Pirkko Maija Kulpakon pitämä yleinen sauna. Kemin Konepajallakin kerrotaan Ulénilla olleen saunan, jota ulkopuolisetkin käyttivät kylpemiseen. Se oli höyrysauna, johon höyry johdettiin konepajan höyrykoneesta.

Perinteiseksi saunan paikaksi Kemissä muodostui ns. apteekin arpa Holstinniemessä nykyisen TB:n huoltoaseman paikalla. Apteekin arpa oli kaupunkia perustettaessa määrätty apteekkarille yrttien viljelemistä varten. Tiettävästi apteekkari Petter Leman ei alueella yrttejä viljellyt, mutta jossakin vaiheessa hän rakensi arvalleen yleisen saunan.

Lemannin sauna palveli kemiläisiä aikansa. Lemanilta sauna siirtyi Pekka Niemelälle. Niemelältä sauna puolestaan jossakin vaiheessa siirtyi Matti Suvannolle. Sauna-Matin saunassa kemiläiset olivat kuten ennenkin sulassa sovussa kelteisillään, samanarvoisia niin miehet ja naiset, köyhät kuin rikkaatkin. Yhteissaunassa kemiläiset aikansa kylpivät, kunnes joku keksi asian säädyttömäksi. Suvannon Matin saunassa kerrotaan saunomisen maksaneen 10 penniä ja talon vihdan saman verran. Suvannon saunottelun päätti vuonna 1897 omaehtoinen tulipalo, joka poltti rakennuksen. Haluttuja vakuutusrahoja ei tullut, mutta vaimolle ja tämän samassa juonessa olleelle veljelle rapsahti vankeustuomiot. Sen jälkeen ei Holstinniemessä enää ole saunoteltu, vaikka Niemelä koettikin sinne vuonna 1897 uutta saunaa hankkia.

Kemin Sauna-Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1895. Yhtiö rakensi yleisen saunansa Hahtisaaren rantaan. Sauna avattiin syksyllä 1896. Saunassa kylvettiin samoin tasa-arvoisesti sekasaunassa. Hahtisaaren saunassa oli tosin myös ns. herrain puoli, jossa hinnat olivat korkeammat. Saunayhtiö myi Hahtisaaren saunansa vuonna 1909 Kalle Winterille.

Yhteissaunominen päättyi Kemissä vuonna 1907, kun kaupungin terveydenhoitolautakunta antoi määräyksen, että saunoissa on järjestettävä erilliset miesten ja naisten pukuhuoneet. Eri kylpypäivät miehille ja naisille määrättiin yleisiin saunoihin vuonna 1921. Yleisiin saunoihin rakennettiin usein myös erilliset löyly- ja pesuhuoneet, jolloin eri kylpypäiviä ei tarvittu.

Etelärantakadulle muodostui Pekka Niemelän taloon tontilla N:o 93 perinteinen saunapaikka Niemelän ostettua talon vuonna 1898. Niemelän jälkeen talon osti Kalle Winter vuonna 1918. Winter myi tuolloin Hahtisaaren saunansa Kemin Lohi Oy:lle. Etelärantakadun sauna oli talossa toiminnassa vuosikymmenet vaikka sen pitäjä välillä vaihtuikin. Sittemmin sauna tunnettiin Kemin saunana tai Kaupungin saunana. Pitäjinä ja omistajina toimivat Winterin jälkeen Svärd, Jokinen, Kuivala ja Alaraatikka. Viimeisenä Niemelän saunatalon omistajana oli entinen poliisi Toivo Alaraatikka. Vuonna 1958 hän siirsi yleisen saunansa Junneliuksen talon alakertaan.

Muitakin yleisiä saunoja toki oli. Oli kauppias Hans Oinaan sauna Kalkkinokalla, joka sittemmin ilmeisesti siirtyi Kemiyhtiölle. Kemiyhtiö rakensi vuonna 1934 uuden saunan Kalkkinokalle. Vuonna 1934 valmistuneessa Merilässä avattiin myös yleinen sauna. Vuonna 1945 perustettin Kemin Saunatalo Oy, joka sekin palveli kemiläisiä - kahdellakin saunalla. Merihovissa puolestaan avattiin vuonna 1949 yleinen sauna, jossa oli kertoman mukaan Kemin ensimmäinen sähkökiuas. Ajat ovat kovasti muuttuneet niistä ajoista. Nykyisin ei Kemistä yleisiä saunoja löydy - paitsi tietenkin uimahallista.

Teksti: Timo Hietala

#Sauna #Historia #Suomi100 #Visitkemi #MyKemi #Kemi #museot #Keminhistoriallinenmuseo

Kuvagalleria: 
Merihovissa oli myös yleinen sauna.Vuonna 1958 Alaraatikka siirsi yleisen saunansa Junneliuksen talon alakertaan.Aarne ja Jenni Torvela sekä Sysimön sauna taustalla.Pekka Niemelän yleinen sauna sijaitsi vanhan työväentalon takana.