Eetu Isto 150-vuotta

Eetu Isto (1865-1905), Tornionjoelta, 1901, öljy, Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma
Eetu Isto (1865-1905), Tornionjoelta, 1901, öljy, Aineen Kuvataidesäätiön kokoelma
2.12.2015 - 22.12.2015

Aineen taidemuseo

Eetu Iston syntymästä 150 vuotta

 

Edvard (Eetu) Isto syntyi 28.11.1865 Alatornion Alavojakkalassa maanviljelijä Jaakob Johaninpoika Iston ja hänen vaimonsa Kaisa Liisa Johanintytär o.s. Paavolan kuopuksena. Lapsia Iston perheessä oli yhdeksän, joista Eetu siis oli nuorin. Lestadiolaisuus ja Amerikkaan muutto liittyivät eri tavoin Iston elämään. 1880-luku oli lestadiolaisuuden kasvun ja voimistumisen aikaa; samoin Amerikan siirtolaisuus. Amerikan keskeisillä siirtolaisalueilla oli tuohon aikaan huomattava osa siirtolaisväestöstä tullut Tornionlaaksosta, enemmistö Karungista ja Alatorniolta.

Isto kävi Yliraumon kansakoulua. Hän sai päästötodistuksen 15-vuotiaana. Koulun jälkeen Eetu autteli isäänsä kotitöissä ja kalastuksessa. Vielä 1930-luvulla Iston entiset koulutoverit muistelivat erään hänen koulussa piirtämänsä Alatornion kirkon kuvaa, jonka nähtyään opettaja Sjöberg ennusti piirtäjästä ”jotain erikoista tulevan”.

Isto opiskeli Taideteollisessa Keskuskoulussa. Hän vietti vuodet 1895–1901 Berliinissä. Siellä Isto maalasi tunnetuimman teoksensa, Hyökkäyksen, missä Suo­mi-nei­to var­je­lee la­ki­kir­jo­ja kak­si­päi­sel­tä kot­kal­ta, siis Ve­nä­jäl­tä. Maalaus valmistui 1899 eli samana vuonna, jolloin tsaari Nikolai II antoi Helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa. Hyökkäys täytti Iston elämän 1899–1905. Teoksen sisältönä oli ennen kaikkea yleinen kansallinen hätä venäläisten viranomaisten toimenpiteistä Suomea kohtaan.

1905 Isto lähti Siperiaan kirkkoherra Granön pyynnöstä. Tuo kesä oli Siperiassa, Omsikissa hyvin kuuma ja Isto oli huonossa kunnossa pitkin kesää, maalaaminen ei sujunut ja hän oli usein hyvin masentunut. Istolla oli lavantauti, mikä selvisi vasta kun Isto oli tullut Helsinkiin. Helsingissä Isto sairastui vielä keuhkokuumeeseen ja kuoli 14.10.1905. Isto haudattiin Alatorniolle. Oulun Suomalainen Klubi pystytti Iston haudalle muistomerkin kesällä 1936. Muistomerkissä on kuvanveistäjä Martti Tarvaisen tekemä pronssireliefi, joka on tehty Hyökkäystä mukaillen.

Aineen Kuvataidesäätiön kokoelmissa on Iston öljyvärimaalaus Tornionjoelta vuodelta 1901. Se on pieni vaatimaton ns. laatukuvamaalaus maatöistä Tornionjoen varrella. Tornionlaakson maakuntamuseolla on kahdeksan Iston maalausta, suurin osa muotokuvia. Tornion seurakunnan omistuksessa on kaksi Iston maalausta. Yksityisomistuksessa Iston maalauksia on Tornio-Haaparanta alueella useita.

Iston tuotanto jäi hajanaiseksi. Hän teki joitakin raamatullisia kuvia, aate- ja laatukuvamaalausta, henkilökuvia ja muotokuvia tilaustöinä, joista sai pääasiallisen elantonsa, sekä maisemia. Maisemien osuus Iston tuotannossa on vähäinen. Tunnetuin maisemamaalaus on teos Aavasaksa, sitä käytettiin vanhassa Tietosanakirjassa Aavasaksan kuvana ja Valistuksen värillisessä kuvataulussa Suomen maisemia.

Taidemaalari Katja Tukiainen on tehnyt oman versionsa Iston Hyökkäys-maalauksesta. Hän halusi maalata toisinnon suomalaisesta klassikosta, jossa nainen on dramaattisessa roolissa. ”Suo­mi-nei­dol­ta ryös­te­tään oi­keut­ta päät­tää val­tion asiois­ta. Mi­nun ver­sios­sa­ni on kyyh­ky­jä, joi­den kan­nat­te­le­mis­sa kir­jeis­sä on sy­dä­men­muo­toi­set si­ne­tit. Kat­so­ja voi ko­kea teok­sen po­liit­ti­sek­si, tai sit­ten vain kiil­to­ku­va­ver­siok­si. En ha­lua lyö­dä luk­koon mer­ki­tyk­siä”, tai­tei­li­ja sa­noo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Katriina Pietilä-Juntura

Museonjohtaja