JORMA KUULA 1951-2015

6.6.2015 - 30.8.2015

Kemin taidemuseo-Aluetaidemuseo

JORMA KUULA 1951-2015
Muistonäyttely Kemin taidemuseossa 6.6.-30.8.2015

Kemin taidemuseossa avautuu lauantaina 6. kesäkuuta kemiläistaiteilija Jorma Kuulan muistonäyttely. Jorma Kuula syntyi 22.7.1951 Kemissä. Hän opiskeli vuosina 1973-1976 Turun piirustuskoulussa. Esikoisnäyttelynsä hän piti Kemin taidemuseossa vuonna 1975. Uransa aikana Kuula piti useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistui kutsuttuna useisiin biennaaleihin ja yhteisnäyttelyihin. Kotimaan lisäksi hänen teoksiaan oli esillä mm. Romaniassa, Unkarissa, Ruotsissa ja Neuvostoliitossa. Kuula myös opetti useilla kursseilla ja taidepiireissä.

Taidemuseon näyttelytilaan on koottu laajalti Kuulan tuotantoa. Teokset ovat lainoja useilta yksityishenkilöiltä sekä Kemin taidemuseon ja Aineen taidemuseon kokoelmista. Esillä on maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa ja veistoksia taiteilijan opiskeluajoista hänen viimeisiin elinvuosiinsa saakka.

Uransa alussa Jorma Kuulan tyyli oli realistinen massiivisine värinkäyttöineen ja klassisine kompositioineen. 1980-luvun vaihteessa hänen värinsä alkoivat vaaleta. Teokset olivat rauhallisia ja kotoisia. Taiteilijan sivellintyöskentelystä tuli spontaanimpaa. Erityisesti omakuvissaan on nähtävissä hänen tyylinsä muutokset: nuoruudenkuvat ovat synkkäilmeisiä, myöhemmät valoisampia itsetutkiskeluja ja jopa sarkastisia piirteitä sisältäviä. 1980-luvun lopussa Kuula siirtyi realistisesta tyylistä ekspressiiviseen ilmaisuun. Hän siirtyi tekemään akvarelliteoksia, joihin on usein yhdistetty hiiltä, guassia ja akryylia. Teoksille on ominaista paperin pinnan rikkova mekaaninen viiva. Vuonna 1986 Kuula alkoi maalata täysin abstrakteja kuvia. Hänen väriskaalansa laajeni mustasta punaiseen ja maalaustavan mukaan teosten koko kasvoi. Ekspressiiviselle maalarille tärkeitä olivat itse maalaustapahtuma paksuine värimassoineen ja voimakkaine siveltimenvetoineen.

Vähitellen taiteilija siirtyi pohdiskelevampaan maalaamiseen. Hän eteni loogisesti ja määrätietoisesti kohti ilmaisua, jossa sommittelu ja värit muodostavat dynaamisen kokonaisuuden. Tämän kauden työt ovat rytmikkäitä, värien, tasojen ja viivojen täydellistä yhteispeliä. Vuoteen 1993 mennessä Kuula oli vähitellen kypsynyt yhdistämään tyyliinsä esittävyyttä ja ei-esittävyyttä.

1990-luvun lopussa taiteilija kertoi avoimesti taiteensa kautta ahdistuksestaan, yksinäisyydestään ja taistelustaan itseään ja alkoholia vastaan. Hänen symbolistista surrealismia edustavat enkeli- ja helvettiaiheiset teoksensa ovat tuskaisia. ”Minussa tapahtuu klassinen taiteilijan kohtalo”, Kuula sanoi Kemin taidemuseon vuoden 1996 näyttelynsä avajaispäivänä. Myös vuosien 1997-1999 teoksien ote on vimmainen, mm. informalistisen Peking-sarjan maalaukset ovat kooltaan uhoavia ja kovan värisiä. Vuonna 1999 taiteilijan värisävyt jälleen vaalenivat ja taulujen koot pienenivät. Hänen teoksissaan avautui rauhallinen suomalaismaisema. 1990-luvun lopussa alkoi taiteilijan ns. kissa-kausi. Kissa-aiheisissa teoksissaan hän tutki kissojen kauneutta usein ikonimaisen lehtikultauksen kehystämänä.

2000-luvun alussa Jorma Kuula jäi eläkkeelle. Hän kuitenkin jatkoi maalaamista Parkinsonin tautiin sairastumisestaan huolimatta. Viimeisimmät teoksensa hän maalasi paperille vesiväreillä ja guassilla käsituen avulla. Taiteilija kuoli 63-vuotiaana 5.1.2015.