LUONTOA, USKONTOA, OUTOJA KANSOJA - Koulutaulujen kiehtova maailmankuva

Ebba Masalin; Kärpässieni (1903) Kuva: © Tanja Kavasvuo
Ebba Masalin; Kärpässieni (1903) Kuva: © Tanja Kavasvuo
23.1.2018 - 25.2.2018

Kemin historiallinen museo

Kemin historiallisen museon kokoelmissa on useita satoja koulutauluja. Näistä on nyt valittu museon omaan näyttelyyn esille 45 kpl.

Yli sata vuotta sitten, kun televisiota tai internetiä ei vielä ollut ja koulujen oppikirjoissa oli hyvin vähän kuvia, eikä ulkomailla matkustelukaan ollut yleistä, kuva maailmasta jäi monelle hyvinkin suppeaksi. Luokkien edessä roikkuvilla koulutauluilla olikin suuri merkitys sille, millaisena muu maailma näyttäytyi suomalaislapsille. Tau­lujen tärkeä piirre oli niiden havainnollisuus ja ne olivat usein hyvin yksityiskohtai­sesti piirrettyjä. Koulutauluja ei vuosikymmenien varsilla juuri päivitetty. 1900-luvun alun taulujen kuvat rakensivat oppilaiden maailmankuvaa myös vielä yli 50 vuotta myöhemmin, vaikka ne eivät enää vastanneet todellisuutta. Yhteiskunnan, ajattelutavan ja koulutusjärjestelmän muutokset lopettivat koulutaulujen aktiivisen käytön kouluissa 1960-luvulla. Koulutauluja on kutsuttu monilla nimillä: opetustaulut, opetuskuvat, koulutaulut, ku­vataulut, havaintotaulut, seinäkuvat, seinätaulut jne. Määritys on häilyvä, koska ope­tuksessa käytettiin myös kuvia, jotka eivät olleet tehty tähän tarkoitukseen.

Kansakoulun isänä pidetty Uno Gygnaeus korosti laajan opetusvälineistön merkitystä ja ha­vainnoinnin ja havainnollistamisen tärkeyttä. Opetuksessa edettiin pääasioista yksi­tyiskohtiin ja jokaisesta aiheesta tuli muodostua selkeä kokonaiskuva. Erilaisten ha­vaintokuvien tarve kasvoi ja kun samaan aikaan tekninen kehitys mahdollisti tehok­kaan tuotannon, koulutaulut alkoivat yleistyä kouluissa. Laajamittaisesti koulutauluja alettiin tuottaa Ranskassa ja Saksassa 1800-alkupuolel­la. Suomalaiskouluissa etenkin saksalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset taulut tulivat tu­tuiksi. Suomalaista kuvastoa alettiin kaivata heti, kun ulkomaiset taulut levisivät kouluihin. Erityisesti haluttiin kotimaisia kuvia maantiedon opetukseen. Kotimainen koulutaulu tuotanto Suomessa alkoi todenteolla 1900-luvun alussa. Werner Söderström Oy ryh­tyi tähän ensimmäisenä. Muita tuottajia olivat mm. Kustannusosakeyhtiö Otava, Wei­lin&Göös ja Akateemi­nen kirjakauppa (myöh. yhdistyivät nimelle Koulutarpeiden keskusliike) ja Kansan­opettajain Osakeyhtiö Valistus (myöh. Osakeyhtiö Valistus, myöh. Valistus) sekä Taidetta kouluihin yhdistys.

Koulutaulujen kautta suomalaislapset oppivat tuntemaan historiaa, isänmaataan, taidetta, raamatunkertomuksia, luonnontieteitä ja outoja kansoja. Samaa taulua käytettiin eri oppiaineiden opetuksessa, esim. kuuluisien taiteilijoiden töiden kopioita tai litografeja käytettiin niin taiteen-, historian- kuin uskonnonopetuksessa. Kansat ja ihmisrodut kuvattiin nykyihmisen silmin hyvin stereotyyppisesti ja esimerkiksi siirtomaaisäntä näyttäytyi hyväntekijänä ja kasvattajana, riistäjää tai riistettyä ei näkynyt. 1900-luvun alun merkittävin ter­veysuhka oli keuhkotuberkuloosi. Kansakoulut tekivät tärkeää ja merkittävää valis­tustyötä, jossa apuna olivat taudin leviämistä ja hoitoa käsittelevät koulutaulut. Koululaisten mieliin painui kuvat niin oikeasta yskimistavasta, puhtaudesta kuin terveellisen ravinnon merkityksestä ja lasten kautta tieto välittyi myös kotiin.

Monelle koululaiselle uuden koulutaulun paljastaminen oli sykähdyttävä ja jännittävä hetki tunnin alussa. Nykyisin koulutaulut ovat suosittu keräilykohde.