PASSIO - KÄRSIMYS JA INTOHIMO Uusittu kokoelmanäyttely

PASSIO - KÄRSIMYS JA INTOHIMO Uusittu kokoelmanäyttely
PASSIO - KÄRSIMYS JA INTOHIMO Uusittu kokoelmanäyttely
30.1.2015 - 3.1.2016

Aineen taidemuseo

Uudistettu perusnäyttely 30.1.2015–3.1.2016
PASSIO: KÄRSIMYS JA INTOHIMO

Passio tulee latinan sanasta patior, joka tarkoittaa tulla jostain vaikutetuksi tai jonkun asian valtaamaksi. Ruotsiksi intohimo on lidelse, saksaksi Leidensachaft. Molempiin sisältyy kärsimys, suomalaisesta intohimosta puuttuu kärsimys ja jää vain huohottava himo.

Eurooppalaisella kulttuurilla on kaksi peruslähdettä yli muiden, joista se yhä ammentaa: Raamattu ja antiikin Kreikka. Aineen taidemuseon uudistetussa perusnäyttelyssä on neljä pääteemaa, kuten antiikissa oli neljä passiota: halu, nautinto, pelko ja kärsimys.

Arkkityyppiset, erilaiset kollektiivisesta piilotajunnasta nousevat teemat ovat synnyttäneet maailmaan lukemattomia myyttisiä tarinoita, joilla yksilö ja yhteisö ovat selkeyttäneet itselleen elämän käsittämättömiä ilmiöitä. Maailman synty, ihmisen henkinen kasvu, suhde Jumalaan, rakkaus, kärsimys ja kuolema ovat monien myyttien ja kansantarujen ydintä. Psykologiselta kannalta ovat nämä ikiaikaiset luomiskertomukset ja sankaritarinat lisänneet ymmärrystä ihmisen mielen liikkeistä, ja mm. kulttuuriantropologit ja uskontotieteilijät ovat ammentaneet niistä aineksia tutkimuksiinsa.

Intohimo sana on tullut suomen kieleen 1800-luvulla. Petri Lauerma (Kotimaisen kielen keskus) epäilee, että sanan keksimisen aikoihin himo-sanassa on voinut olla kärsimys-vivahde, joka sittemmin on kadonnut. Nyt intohimoa on joka paikassa. On intohimoisia teenjuojia, konsulttislangissa puhutaan intohimosta omaan tekemiseen, omiin vahvuuksiin.

Työelämässä sekoitetaan jatkuvasti innostus ja intohimo toisiinsa.

Oikeasti intohimo on sitä, että toistat, treenaat, kehität ja olet kauhean kärsivällinen. Laadukkaan taiteen takana on aina intohimoa. Taidehistorioitsija Anna Kortelaisen mukaan näyttäisi siltä, että edelleen jaotellaan niin, että miesten intohimot tuottavat taidetta, tiedettä ja kuolemattomuutta ja naiselliseksi mielletyt intohimot ovat vähän koomisia ja vähäarvoisia.

Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski sanoi taiteen valmistavan meitä myös kuolemaan. Siksi taide sisältää surun ja lohdun elementit. Se ei saa väistää kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiä. Ihmisen tehtävä on oivaltaa olevansa myös traaginen olento, jota ei ole luotu vain onneen. Dostojevskille kärsimys on inhimillisyyden merkki. ”Olen tietoisuuteni vuoksi kärsivä. Minä en hyökkää kimppuusi, vaan minä puhun tai kirjoitan oman pelkoni ja oman tuskani.”

Näyttelyn tunnisteteos on Kalle Turakka Purhosen lyijykynistä koostuva Kruunu vuodelta 2014. Teos on hyvin ajankohtainen: terrori-isku satiirilehti Charlie Hebdonin toimitukseen sai maailman pohtimaan sananvapautta ja erilaiset kuvat kynistä ja niiden vaarallisuudesta levisivät netin ja (pila)piirrosten kautta maailmalle.

Näyttelyssä on Aineen Kuvataidesäätiön sekä Aineen taidemuseon kokoelmien teoksia ja mukana on paljon uushankintoja. Mukana on teoksia mm. Helge Dahlmanilta, Hanna Kannolta, Jani Leinoselta, Anitra Lucanderilta, Sauli Miettuselta, Unto Pusalta, Liisa Rautiaiselta, Per Steniukselta, Rafael Wardilta, Maria Wiikiltä, Teuvo Tuomivaaralta.

Katriina Pietilä-Juntura

Museonjohtaja, Aineen taidemuseo
Katriina.pietila-juntura@tornio.fi
puh. 040 554 9645

Kalle Turakka Purhonen, Kruunu, 2012, sekatekniikka. Aineen taidemuseon kokoelma.