TALO - TILA - TELTTA

7.10.2016 - 29.1.2017

Aineen taidemuseo

TALO, TILA, TELTTA
tilat – kodit – kodittomat
Teoksia omista kokoelmista
7.10.-.29.1.2017

TALO TEKEE MAAILMASTA OLEMISEN KODIN

Aineen taidemuseon uusin vaihtuvanäyttely on koottu omista kokoelmista ajankohtaisella teemalla, joka käsittelee tiloja, koteja, kodittomuutta, mutta myös lähtemistä kotoa, joko pakon sanelemana tai vapaaehtoisesti.

Näyttelyä hallitsee taidemuseon yksi uusimmista hankinnoista, Kaija Kiurun Teltta. Pakolaisleirien teltat ovat tulleet uutiskuvien kautta tutuiksi, ne tarjoavat jonkinlaisen suojan ihmisille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja lähtemään sotien tai vainojen takia. Se koostuu metallisista teltan rakenteista ja varsinainen teltta on tehty valkoisista pitsiliinoista, kierrätysmateriaalista. Kiurun teltta tarjoaa hyvin vähän konkreettista suojaa. Se on hyvin feminiininen teos viitaten naisten käsityöperinteeseen, mutta se kertoo myös eletystä elämästä ja tuhansista tunneista, jotka on käsitöihin uhrattu. Teoksen valkoinen väri viittaa viattomuuteen ja puhtauteen ja valkoinen on antautumisen ja rauhan merkki.

Jotkin näyttelyn teoksista esittävät konkreettisesti huoneita. Graafikko Elina Luukasta kiinnostavat ihmisen miljööt. Hänen intiimit sisätiloja kuvaavat teoksensa ovat tyhjillään ihmisistä. Elämisen merkkejä on kuitenkin nähtävissä. Huomaa kysyvänsä, kuka on juuri lähtenyt, kun kuulee lattialaudan narahtavan poistuvista askeleista. Talo, ihmisen asuinsija, on nähty ihmisen mielen vertauskuvana. Se on myös keskeinen unisymboli. Se, mitä unen talossa tapahtuu, tapahtuu ihmisessä itsessään. Elämässä avataan ja suljetaan ovia, ikkunat näyttävät toisiin todellisuuksiin tai uusiin maisemiin. Omalla kodilla tai huoneella on monelle suuri merkitys. Se on paikka, jossa voi olla oma itsensä. Toisinaan seinät tuntuvat kuitenkin kaatuvan päälle, kuten Jouko Alapartasen maalauksessa ”Huone”, eikä missään ole enää mieltä.

Jotkut näyttelyn rakennuksista sijaitsevat ulkomailla. Eikö meistä moni haaveile talosta Toscanassa, ranskalaisesta parvekkeesta Pariisissa? Eeva-Liisa Isomaa on konstruoinut keisari Augustuksen puolison Livian talon tai tarkemmin talon lattian mosaiikkikuvion teokseensa. Roomassa Palatinus-kukkulalla on Livian talon jäännökset. Livian talo 100-luvulta on yksi Palatinuksen parhaiten säilyneitä rakennuksia. Augustus ja hänen vaimonsa Livia asuivat todennäköisesti siinä.

Kirjailija Victor Hugo yhdistää asumisen kuvat ja asuvat olennot yhdellä lyhyellä lauseella kun hän kirjoittaa teoksessa Pariisin Notre-Dame, että katedraali oli ollut Quasimodolle ”sitä mukaa, kuin hän kasvoi ja kehittyi, muna, pesä, talo, koti isänmaa, koko maailma[…]”

Aineen taidemuseo hankki Ite-titityy näyttelystä vuonna 2012 erilaisia taiteilijoiden tekemiä linnunpönttöjä, lintujen mielikuvitusasuntoja kokoelmiinsa. Niitä on nyt useita esillä.

Asunnottomuus voi tarkoittaa kadulla elämistä tai kavereiden luona kiertelyä, asumista kodittomien asuntolassa tai hätämajoituksessa, naisten turvakodissa tai maahanmuuttajayksikössä. Marcus Collin kuvasi Pariisin kerjäläisiä jo vuonna 1927.

PS. Otsikon lause on ranskalaisen filosofin Gaston Bachelardin teoksesta Tilan poetiikka.

Katriina Pietilä-Juntura

Museonjohtaja, Aineen taidemuseo