Tyttökerho ja kukkahattutädit

6.2.2016 - 15.5.2016

Aineen taidemuseo

TYTTÖKERHO JA KUKKAHATTUTÄDIT

Tyttöjä, naisia ja kukkia omista kokoelmista

6.2.–15.5.2016          

KUKKIKSET, SUVAKIT JA ENTISET HELMIKANAT

Jos taidemuseon naispuolinen henkilökunta ennen oli helmikanoja, nyt he ovat kukkahattutätejä. Helmikana-nimityksellä viitattiin 1950–60-luvuilla museoalan naisistumiseen ja naisten huoliteltuun ulkonäköön. Vielä 1990-luvulla taiteilija J.O. Mallander otti tämän termin käyttöön ja niputti naiset taas yhteen.

Wikipedian mukaan Kukkahattutäti on pilkkanimi, jolla viitataan henkilöön – usein naispuoliseen – joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille moralistisia, yleensä naiiveja neuvoja. Nimitys kukkahattutäti juontuu moraalia tiukasti vartioivien entisajan amerikkalaisten hienostorouvien päähinetyylistä. Olipa kyse sitten maahanmuuttopolitiikasta, jääkiekkoväkivallasta tai nykynuorista, pehmeiden arvojen edustaja saa helposti päähänsä kukkahatun. Tavallisesti kukkikseksi leimataan nainen, mutta ei kukkahattusetäkään ole tuntemattomuus. Useimmiten kukkahattutäti-nimityksellä on negatiivinen, halventava kaiku. Asiayhteyden mukaan kukkis kuuluu samaan sarjaan kuin suvakki (maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva, sanasta suvaitsevainen), tiukkapipo, viherpipertäjä, sosiaalitantta tai moraalinvartija.

Tuomitsemalla keskustelukumppani kukkahattutädiksi hänen käsityksensä vesitetään epärealistisina ja lapsellisina. Hyväntahtoista hölmöä ja hänen näkemyksiään ei tarvitse ottaa tosissaan. Toisaalta kukkahatustaan – eli arvoistaan – voi olla myös ylpeä, kuten Aineen taidemuseon henkilökunta on. Niinpä tuo julkinen henkilökunnan nimittely on käännetty voitoksi ja näyttelyksi J.

Aineen taidemuseon kokoelmista on koottu kukka- ja naisaiheinen kooste. Tunnisteteoksena on Tove Janssonin öljyvärimaalaus Kukkia, vuodelta 1941. Albert Edelfeltin Pariisitar sekä Eero Snellmanin Pitsihuivi edustavat näitä tyylikkäitä helmikanoja, Tyttökerholaisia ovat Liisa Rautiainen Liisukka, Alvar Outakan Naismuotokuva, Yrjö Saarisen Leena-tyttö; Isomaan Tyttö rannalla ei taida tyttökerhoja harrastaa, hän on ehkä enemmän individualisti, yksinolija.

Aineen Kuvataidesäätiön uusimpia hankintoja on valokuvataiteilija, taiteilijaprofessori Marjukka Vainion valokuvateos Pivoine rouge violacée et blanche II. Kukan valkoiset ja vaaleanpunaiset terälehdet ja vihreä lehti leijailevat tummaa taustaa vasten, kuten alankomaalaisen 1600-luvun kukka-asetelmat kuvattiin myös tummalle taustalle. Kukat nähtiin merkkeinä Jumalalta tai niiden lyhyt kukinnon vaihe muistutti ihmisen lyhyestä elämänkaaresta.

Anu Tuomisen teos Omenasiideriä koostuu emaliämpäristä ja sokeripaloista. Esineet ovat Tuomiselle sekä-että: ne ovat itseään ja muuta, siis enemmän, mutta vasta nimeäminen tekee teoksesta täydellisen. Pienillä lisäyksillä hän saa aikaan metamorfoosin.

Kas, iso, sisältä makea omenahan se siinä. Ja kun omenamehuun lisätään sokeria ja annetaan käydä ämpärissä, tulee siideriä.

Katriina Pietilä-Juntura
Museonjohtaja
Aineen taidemuseo