YLI-JAAKHEIKIN SAVUPIRTTI 27.6.-5.8.2018

Yli-Jaakheikin savupirtti
Yli-Jaakheikin savupirtti
27.6.2018 - 5.8.2018

Kemin historiallinen museo

PIRTTI AVOINNA ke-su klo 11.30-16.30

Savupirtti sijaitsee Kemin Meripuiston museoaluella Sisäsatamassa

Tiedustelut Pirtin avoinna olo aikoina p.+358(0)403501034 

VAPAA PÄÄSY

Päätylaudoitukseen kaiverretut kolme vuosilukua kertoivat pirtin historiaa

Yli-Jaakheikin savupirtti on rakennettu vuonna 1796 Rovaniemen maalaiskunnan Muurolan kylässä. Vuonna 1831 Jaakko Heikinpoika osti sen ja uitti lautalla Kemijokea alas pystyttäen sen Alapaakkolan kylään Ala-Jaakheikin maalle. Samalla pirttiin muurattiin ulospäin lämpiävä uuni.Vuonna 1862 seuraava isäntä Heikki Jaakonpoika laudoitti savupirtin päältä, rakensi kammarin, porstuan ja kaksi komeroa eteisenperälle ruoansäilytystä varten. Talo sai nimen isäntänsä mukaan. Koska vanhin veli asui vanhassa Ala-Jaakheikissä, tuli uudesta talosta Yli-Jaakheikki. Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistys osti pirtin vuonna 1949. Yhdistys siirsi ja pystytti sen talkoovoimin vuonna 1950 Kemin Meripuiston museoalueelle ja muurasi uunin ajan hengen mukaiseksi. Vuonna 1990 savupirtti siirtyi Kemin kaupungin hallintaan.Savupirtin sisustus on koottu pääosin Alapaakkolan kylältä. Tyypilliset huonekalut, naisten käsityöhön liittyvät välineet, työkalut, tekstiilit ja astiatsekä elinkeinoihin liittyvät tarvekalut ovat suurimmaksi osaksi 1800- ja 1900-luvun alkukymmenien esineistöä.

Savupirtin elämää
 
Savupirtti oli Peräpohjolassa kuten koko Suomessa tyypillinen asumus keskiajalta vielä 1800-luvulle asti. Vanhimmissa savupirteissä ei ollut ikkunoita vaan pienet suljettavat luukut. Myöhemmin ikkunat rakennettiin vihertävästä lasista.Liesi oli aluksi keskellä, mutta jo 900-luvulta lähtien yleistyi tapa sijoittaa nurkkaan kiuas, joka lämmitettäessä työnsi savua pirttiin. Asukkaat painautuivat matalalle sakean savun vuoksi tai tekivät ulkotöitä lämmittämisen ajan. Savu päästettiin ulos katossa olevasta räppänästä. Hiilet vedettiin hiillokseksi uunin eteen, jossa ne olivat koko päivän keittotulina.Valaistuksena pirtissä oli pärepihtiin sytytetty päre. Päre on männystä puun syitä myöten kiskottu ohut säle. Pärepihti asetettiin joko uunin tai seinän rakoon. Myös tulisija toi valaistusta. Lisävaloa pirttiin saatiin pitämällä ovea ja pieniä luukuilla varustettuja ikkunoita auki.
Yksinkertaisimmissa pirteissä oli yksi tupa kaiken työn ja olemisen keskuksena. Samassa tuvassa asui monta sukupolvea ja kulkijoillekin annettiin yösija ajan tavan mukaan. Alun perin savupirteissä oli maalattia ja kotieläimiä tuotiin talvella sisälle pirttiin. Hevonenkin saatettiin kengittää tuvassa.Tuvassa veistettiin puuesineitä, tehtiin tuohitöitä, orsilla kuivatettiin tarvepuita. Työkaluja oli keräilytalouden-, kalastuksen-, maanviljelyksen ja karjanhoidon tarpeisiin. Pellava- ja villalangat kehrättiin rukilla ja kankaat, matot ja raanut tehtiin itse kangaspuissa.Iltaisin, kun päre ei enää riittänyt valoksi puhdetöiden tekemiselle, istuttiin pirtin hämärässä kertomassa tarinoita. Makuupaikkoina asukkailla oli sänkyjen ohella myös lattia ja seinänvieruspenkit.